keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Koiran rodusta

Aloitimme koiran harkinnan viime vuoden syksynä ihailemalla ranskan buldogeja, tämä rotu oli ehdoton suosikki pitkään. Joskus helmikuun tienoilla sen vierelle ilmestyi bostoninterrieri, joka lopulta syrjäytti ranskiksen kilpailussa paikasta meidän sylissämme. Sehän oli jopa blogini ensimmäisen postauksen aihe, että ehdottomasti boston! Noh, kuinka ollakaan, nyt olemme jälleen alkaneet epäröidä rodun suhteen ja ranskis on noussut samalle viivalle bostonin kanssa, ehkä vaihteeksi sen ylikin... Oman valintanne voitte tehä vertailemalla Wikipedian kuvia molemmista roduista, ranskiksesta täällä ja bostonista täällä.

Muistan, että ensimmäisenä ranskiksessa viehättivät sen korvat, ne lepakomaisen, isot ja pystys sekä koiran pieni, mutta vanttera olemus. Kuka voisi sellaista pakkausta vastustaa? Bostoninterrieri alkoi vetää puoleensa samantyylisillä korvillaan, mutta samaan syssyyn saisikin kevyen ja siron olemuksen. Huumorilla ajateltuna mietimme haluammeko länkisäären vai rimppakintun, panssarivaunun vai urheiluauton, höyryveturin vai sähköjunan..? Hiihii, bolldogi todella kuulostaa höyryjunalta innostuessaan siinä kun terrieri jo pötkii pitkällä. Lyhyen kuonon takia molempien rotujen edustajat tosin kuorsaavat eli se ominaisuus on ja pysyy kumpaan vaan päätyykään. Bostoni on myös koira, joka osaa uida ja jota koulutetaan puhumalla, ranskaamman sarjan edustajaan nämä ominaisuudet eivät päde. Ranskalainen ei myös tämän kuonon rakenteen takia kestä kovin kuumia kelejä kun taas Jenkki kasvattajiensa mukaan tulee saunaankin mukaan. Ranskiksessa toisaalta on enemmän värivaihtoehtoja... Tyttö se ainakin on, sen olemme päättäneet, ellemme sitten päädy bostoniin, silloin poikakin käy. Hah, päätä tästä nyt sit!

Ehkä onkin aiheena tuleville hoitopaikoille varoittaa, että otamme varmasti lopulta molemmat!

Ei kommentteja: