Puusavotta ja Euroviisusavotta

Lauantai avautui työn merkeissä tätini kesämökillä. Tontilta oli kaadtetu seitsemän puuta ja sukua oli kutsuttu pöllienkäsittelytalkoisiin. Itse ahkeroin päivän klapikoneen kanssa enkä todella ollut ennen tajunut kuinka helposti nekin syntyvät! Isonkin pöllin voi asettaa koneen päälle, jonka jälkeen vastus työntää puun leikkuuterää vasten ja sen halkeamaan syiden mukaisesti siististi kahteen osaan. Näin jatketaan kunnes puukappaleet ovat halutun koisia. Kuvassa näkyy melkein valmis klapi. Avartavaa kaupungissa ikänsä asuneelle, ja se omakotitalohankekin tuntuu aina luontevammalta ;)

Tässä pieni kurkistus maisemiin, joissa töitä tehtiin. Ja keskellä virtaa joki...

Illlalla oli sitten vuorossa Euroviisufinaali, johon olimme valmistautuneet arvostelukaavakkein ja pienin naposteltavin. Suosikkimme Tanska ja Turkki pärjäsivät molemmat hyvin, jee!! Suuri pettymys oli kuitenkin, ettei juuri Tanska voittanut vaan suurimman pistesaaliin kahmi vedonlyönnin suosikki Saksa. No, viihdyttävän illan artistit kuitenkin tarjosivat ja entinen asenteeni "Euroviisuista viis" kumoutui. Nehän ovat mitä parhainta ajan viettoa ja kehittävät verbaalista kyvykkyyttä!

Euroviisut 2010

Tämän vuoden Euroviisut järjestetään Oslossa ja menneellä viikolla on järjestetty kaksi semifinaalia. "Rakkaat" Kuiskaajamme eivät menneet finaaliin, niin kuin ei muunmuassa menneiden vuoden menestyjä Virokaan. Ensimmäisestä finaalista mainittakoon Belgian ihana "Me and my guitar", muut menestyjät eivät erityisemmin säväyttäneet.

Eilisen toista semifinaalia hauskuutti Ylen sivuilta löytynyt Maailman paras euroviisuraati-äänestyslomake, jolla viisuja seuratessa saattoi oman suosikkinsa merkitä heti ylös ja antaa pisteitäkin jo valmiiksi. Meidän kisakatsomossa sovittiin myös jatkoon päässeistä, mikä entisestään lisäsi kiinnostusta lopputuloksen odotukselle. Kas kummaa suosikkimme eivät kuitenkaan kummoisesti pärjänneet vaan jatkossa olivat useat tyhjät balladit ja renkutukset. Harmi, sillä esimerkiksi Hollannilla, Ruotsilla ja Slovenialla oli meidän raatimme mielestä ehdottomasti mieleenpainuvat ja menestyksen ansainneet kappaleet!

Huomiseksi on äänestyskaavake jo tulostettu. Tästä huolimatta uhkaa ilta jäädä vaisuksi koska monenkaan ehdokkaan puolesta ei oikeasti tee mieli liputtaa. Onneksi vedonlyöntiä tällä hetkellä johtava Azerbaidzanin Beyoncé-kopio esiintyy ensimmäisenä, ja uskon mukaan numerolta yksi ei voita... Itse taputan huomenna ainakin Tanskan, Belgian, Ranskan ja Turkin astuessa lavalle. Näistä Turkin viisu on sopivasti erikoinen ja rock! Tanska aivan mahtava duetto, jossa nainen ei kilju miestä suohon vaan hänellä on pehmeä, matala ääni. Ranskaa on kannustettava ihan muodon vuoksi ja Belgiaa, koska se on sopivasti omanlainen ja rauhallinen kappale.

QE on valmis

Tämä projekti on siis loppuun saatettu, ja ennen kuin aloitan seuraavan laivan rakentamisen (Queen Elizabeth 2, mittasuhde 1:1200 eli todellista räpeltämistä) on luvassa muunaiheisia postauksia. Tässä kuitenkin telakan viimeiset kuvat ennen vesille laskua, joka tosin tapahtuu vain kuvitelmissa paattini saumat kun eivät ole veden pitäviä. Ups! Kirjahyllyyn hän purjehtikoon...

ja pari yksityiskohtaa pelastusveneistä, olen niin tyytyväinen minimaalisten istuinpuiden tarkasta maalauksesta

Seuraavaksi on aika kääntää katseet ihanuusprojektiimme koiraan. Hanke on kasvanut jo kolmen koiran kokoiseksi ja vaikka äänestysaikaa on vielä jäljellä, olemme kallistumassa ranskanbulldogin puoleen. Ne ovat jyränneet sydämiimme ranskiskävelyn jälkeen täydellä höyryllä! Yhdestä kuitenkin aloitamme, sillä jos kaikki kolme hankkisimme kerralle, olisimme pulassa paitsi kasvatuksen myös rahallisen tilanteemme kanssa. Nykyisin näinkin suositun rodun pentu nimittäin maksaa jopa 1800euroa rokotetuna, sirutettuna, rekisteröitynä ym... Kolmesta köyhtyisimme siis hurjat 5400euroa plus varusteet ja ruoat tms yllätpitokustannukset. Vaikka toki rikastuisimme ylettömästi uusien perheenjäsentemme myötä!

Kesäjäänmurtoa

Jäänmurtajat jäävät helteillä satamaan ja paatteja auttavat meripelastuksen ja rajavartiolaitoksen ihmiset. Kesäjäänmurto onkin sitten ihan paperihommaa...

Huomatkaa Sisun nimen kirjoitusasu, kuin pastillirasiassa ikään. Otson laatikon maalaus on täysin laivan väreihin soinnutettu. Ideaa on myös Voiman vanhahtavassa fontissa, onhan se jäänmurtajalaivastomme vanhin alus.

Queen Elizabeth valmistuu

Sunnuntaina on usein aikaa virittää telakka toimintaan. Tällä kertaa puunasin yksityiskohtia, nimi ja ankkurit keulaan sekä nimi perään

sekä tenniskentät peräkannelle.

Pelastusvenetaavetit ovat nyt myös paikoillaan itse veneitä odottamassa.

Geokätkentää

Tähän iltaan mahtui toinenkin kävelyreissu, hieman seikkailumielinen sellainen, sillä lähdimme etsimään geokätköä viereisestä metsästä. Netistä löytyivät kätkön koordinaatit, ja jo aikaisemmin kätköllä käynyt kundikaverini osasi kävellä suoraan juoksuhaudalle ja sen pohjalla kolon peittävän kiven luo. Löytö oli aika manee, ja tehtävänä seurasi kätkön alkuunpanijan toive siirtää aarre uuteen kätköön ja ilmoittaa mesta netissä. Ideana on siirtää esine vaikka toiseen maahan ja saada harrastajat etsimään sitä. Tämä kyseinen geokolikko on lähtöisin Amerikasta ja on ehtinyt jo kiertää puoli Eurooppaa. Hauska seurata mihin se meidän käsistä joutuu.

Omenapuu ja omakotitalo

Olemme käyneet vuoden kuluessa useaan otteeseen kävelemässä ja ihailemassa lähellä olevaa omakotitaloaluetta ja sen taloja pihoineen. Joulun alla oli hauska katsastaa valoja ja niiden sommittelua, talvella seurata miten asukkaat hoitivat kinoksia ja kaivoivat autojaan hangista, keväällä seutu oli oivaa koiran ulkoilutusmaastoa... Tänään menimme puolestamme ihastelemaan omenapuiden kukkia ja vertailemaan makujamme talojen suhteen. Minkälaiseen taloon haluaisimme muuttaa jos omakotitalon saisimme hankittua?

Tällä seudulla tyylejä riittää funkkiksesta perustaloon ja materiaaleja puusta ja tiilestä kiveen. On yhtä ja kahta kerrosta, isoa ja pientä pihaa. Värejäkin persikan oranssista heleään vaalean siniseen, tai tiilen punaista, valkoiseksi maalattua tai sammalen vihreäksi rapistunutta. Jopa muutamia arkitehtoonisia helmiä, erikoisuuksia. Yhtä suosikkia lukuisista vaihtoehdoista ei kuitenkaan löytynyt vaan melkein jokaisessa talossa on jotain kivaa ja myös jotain "parannettavaa". Mutta porttiin tulisi ainakin teksti "Täällä vartioin minä" ranskiksen tai bostonin kuvan kera :)

Kävelymme loppui sateen ja salamoinnin alettua, suojassa kotona haimmekin netistä tämän kätevän ukkostutkan, jolla voi seurata missä paukkuu!

http://www.flcenter.net/ukkostutka.html

Tulipa ostettua legginssit...

Vai miksi niitä pitäisikään sanoa, kesäkalsarit ne melkein on. En vielä viime kesänä lämmennyt niille yhtään, mietin että niiden on oltava kuumat ja epämukavat. Viikonloppuna ostamani mekko on kuitenkin sen verran lyhyt, että jalat on suojattava jotenkin: hankinpa siis legginssit. Kuvassa nyt siis Lappeenrannasta lauantaina hankittu Vilan mekko.

Mitä olen havainnut, legginsseillä paitsi suojaa kivasti jalat lyhyen hameen kanssa, niillä voi myös lisätä asuun väriä. Itse hankin nyt tummansiniset tummansiniseen asuun, mutta yhtä hyvin mietin keltaisten tai punaisten hankkimista. Ne toimisivat kuin asuste tuoden kokonaisuuteen jujua. Mietin myös punaista huivia ja saman väristä huulipunaa juhla-asuksi...

Kesä-univormu

Nyt vaihteeksi tyylipostaus. Olen joskus sanonut "I always wear jeans". Samoin olen todennut univormuni olevan "farkut ja pikeepaita". Olen kolunnut näin puettuna kauppoja, kouluja ja jopa sukujuhlia. Kätsy yhdistelmä sanoisin. Tänään lämpö selätti farkut ja oli aika miettiä univormulleni kesäinen vastine, joka on - tottakai - farkkuhame ja pikeepaita!

Käsilaukkuna epätyypillinen miniversio... Tuskaillessani vesipullon, sipsipussin ja villatakin kanssa kaverini totesikin, että nykyisin jengi kantaa valtavia kasseja, mutta minä olin tyytynyt hyvin pieneen... Rahat ja avaimet tuonne saa juuri sopivasti.

Tuliaisia

Aina ei pääse matkalle mukaan, mutta mukavaa on kun kotiin jäänyttä muistetaan tuliaisilla. Nämä tuliaiset perustuivat antamaani ostoslistaan, mutta laivayhtiön muovipusseja on silti aina kiva saada ja availla. Minun pussistani löytyi muunmuassa kasvovettä

italialainen kultahippusaippua, jonka tuoksu huumaa ja koostumus pysyy kiinteänä ja "kuivana" ikuisuuden

purkkaa

ja yllätyksenä ruotsalaista kahvia. Paketin kuva sopii mainiosti frankofoniafanille ;)

Lämpöä ja lämpöä

Syön juuri sipsejä suolan himoon ja nautin Helsingin raikkaasta merituulesta. Lämpimässä ja lämpimässäkin kun tuntuu olevan eroja. Lappeenrannassa oli jo ihan kuuma, ja sikäläinen tuuli ei tuonut mukanaan yhtään viilentävää kosteutta niin kuin se täällä tekee. Kuulin, että Etelä-Karjala onkin Suomen lämpimintä paikkaa.


Kävin haistelemassa merituulta tänään myös Olympiakaijassa heittäessäni vanhemmat risteilylle. Aiheeseen liittyen hauska kappale. Letkeää sunnuntain jatkoa!

Kotimaanmatkailua

Pari viime päivää on mennyt hiljaisuuden puolelle täällä. Syynä tähän ovat helatorstainen aikaan saamattomuus. Hioin koko päivän Queen Elizabethin pelastusvene taavetteja, kiinnittämättä vielä yhtäkään. Kuvia tulossa liimapurkin heilahdettua.

Perjantaina hyppäsin puolestani melkein suoraan punkasta junaan, ja suuntasin vuorokaudeksi Lappeenrantaan. Ystäväni opiskelee sikäläisessä yliopistossa ja lukuisten kutsujen jälkeen sain lähdettyä tsekkaamaan paikan ja menon, ja yllätyin todella iloisesti! Sikäläiset opiskelijat osaavat perjantaisen hauskanpidon G-piste-baarista jatkoille asti... Lauantaina oli vuorossa ihanaan kesäkaupunkiin tutustuminen ja ostoskatujen tarkistus, jälleen iloinen yllätys (kuva kans tulossa). Iltapäivästä kiipesimme linnoituksille katsomaan satamamaisemaa, jonne lopulta laskeuduimme syömään atomit (keitetyllä munalla täytetty lihapiirakka). Kuvassa risteilylaiva Camilla ja vastarannan hienostotaloja.

Ranskiskävely

Tänään kiiruhdimme Malminkartanon mäelle ranskanbulldogien kokoontumisajoihin. Ihanuuksia oli mäen juurella noin 30 tuhisten ja röhisten tekemässä tuttavuutta toistensa kanssa. Siliteltävääkin riitti, sillä heti kyykistyttyään sai käden ulottuville pienen höyryveturin rapsuteltavaksi. Ah! Taidetaan taas vaihteeks kallistua  ranskiksen puoleen, ne ovat luonteeltaan niin läpikotaisen ystävällisiä, touhukkaita ja uteliaita, eivätkä kuulemma vaadi liikunnallisesti yliaktiivista omistajaa. Värityksistä kiehtoo eniten valkoinen, jossa on mustia laikkuja. Kermanväriset yksilöt oli kans aivan ihania samoin kuin tiikeriraidalliset. Hauska yllätys oli myös nähdä lukio aikainen kaveri ihailemassa samoja koiria, en ole häntäkään nähnyt sitten viimeisten kevätjuhlien.

Jotta ei olisi viety kenenkään koiraa tai sovittu pennun luovutusta heti viikonlopulle, päätimmä olla seuraamatta joukkoa kävelylle ja nousta sen sijaan mäen laelle. Askeleita tuli taas 13 008, tässä normaalia päivää odotellessa... Ellei suhdanne ole sitten nousujohteinen ja huomenna mittari näyttää yli 14 000! Kääk!

Hyppy, hyppy, hyppy

Askelmittari oli jälleen koko päivän taskussani, muttei tätäkään päivää voi "normaalina" pitää. Askelmäärä on nimittäin nyt illalla 11 528. Osa tästä muunmuassa sen ansiota, että pääsin hyppimään tramboliinilla!

Illalla paneuduin pienoismalliini. Olin asentanut etu- ja takakannet jo viikonloppuna, tänään kiinnitin yläkannen. Pelastusveneiden kiinnikkeitä tuli myös maalattua ja reunojen yli valuneita maaleja rapsuteltua pois. Näin pienessä mittakaavassa (1:600) pienetkin valumat näkyvät ja vaikuttavat yleisilmeeseen.

Projekti on jo voiton puolella, seuraavaksi vielä brykän kiinnitys ja muutamat kansirakennelmat korsteeneineen sekä pelastuveneet, ankkurit, vakaajat, peräsin... Hommailua siis vielä luvassa.

Almost English Breakfast

Kaikki alkoi siitä kun ostin lahjarahoilla paahtimen. En ole vuosiin syönyt leipää aamiaisella enkä paljon välipalaksikaan. Paahdettu leipä voin kanssa on kuitenkin ihan oma lukunsa, enkä voinut sitä enää vastustaa. Tässä paahdin:

Eilen sitten huomasin normaalin aamupalani saaneen nauttijoita ennen minua: muroihin oli etsiytynyt joitain vanhan talon alivuokralaisia aterialle... Noh eipä hätää, leivät vaan koneeseen ja margariinirasian kansi auki!

Ja vielä kun joka toisen leivän kuorrutti sitruunatahnalla, ah, en enää vaihdakaan takaisin corn flakeseihin.

Kirittäjä taskussa

Ostin äitienpäivälahjaksi askelmittarin ja sain vaihdossa vanhan mittarin itselleni. Laitoin sen heti aamusta taskuuni ajatuksenani kokeilla kuinka vaikeaa kymmenen tuhannen askeleen rajan rikkominen on. Vekotin nollautuu joka yö kello 00.00 eli fuskaus ei onnistu vaan joka päivä olisi pyrittävä ainakin lähelle tavoitetta. Tosin konetta ravistamalla voi myös saada huimia suorituksia aikaiseksi...
Onneksi tänään ei tarvinnut ravistella, sillä ullakon siivous ja illan lenkin ansiosta (7000 askelta) saldo oli mukavasti yli 10 000:

Hauska nähdä mikä on "normaalin" päivän saalis.

Lupaan olla :)

Tähän viikon alkuun yhdestä blogista poimimani mukavuusprojekti, operation nice :) Sen välityksellä mukavaa viikon alkua!

Kaupassa

Perjantailta kuva kauppareissusta. En yleensä käy Stockalla, vaikka uusi Herkku makea kauppa onkin. Nämä yhden käden kärryt on kans hitsin kätsyt ja leipomossa niitä ihania siemencroissantteja... Ensi syksynä olisi tarkoitus päästä työntelemään kärryjä, joiden kädensijassa lukee Harrods. Sieltä saisi niitä maukkaita skonsseja...

Muffinit

Siinä se on, mallimuffini, valkosuklaa-marshmaloni-cupcake New Yorkin American Museum of Natural Historyn kahvilassa. Luulin ostaneeni tuorejuustokuorrutteisen superherkun, mutta jouduinkin upottamaan harukkani harmillisen mitään sanomattomaan leipomukseen. En oikein pidä valkosuklaasta ja hienon kuorrutteen alla oli pelkkää vaaleaa taikinaa. Ehkä ensivaikutelman takia muisto onkin pysynyt niin mahtavana! Tämä kuva tuli mieleeni tämän illan puuhissa, kun keksin leipoa banaanimuffineja.

Raaka-aine ja lopputuote sulassa sovussa, tämä leipomo ei lakkoile. Maussa hiven liikaa soodaa, mutta ilmava koostumus antaa sen juuri anteeksi. Arvosanan 9 1/2 antaa arvovaltainen raatini :)

Väriläiskä

Vielä pieni postaus ja väriläiskä, luottokamojani ja -tuoksuni.

Nämä ihanat saippuat ovat viimeisimpiä löytöjä, nyt on käytössä vihreä Verveine.

Koiran rodusta

Aloitimme koiran harkinnan viime vuoden syksynä ihailemalla ranskan buldogeja, tämä rotu oli ehdoton suosikki pitkään. Joskus helmikuun tienoilla sen vierelle ilmestyi bostoninterrieri, joka lopulta syrjäytti ranskiksen kilpailussa paikasta meidän sylissämme. Sehän oli jopa blogini ensimmäisen postauksen aihe, että ehdottomasti boston! Noh, kuinka ollakaan, nyt olemme jälleen alkaneet epäröidä rodun suhteen ja ranskis on noussut samalle viivalle bostonin kanssa, ehkä vaihteeksi sen ylikin... Oman valintanne voitte tehä vertailemalla Wikipedian kuvia molemmista roduista, ranskiksesta täällä ja bostonista täällä.

Muistan, että ensimmäisenä ranskiksessa viehättivät sen korvat, ne lepakomaisen, isot ja pystys sekä koiran pieni, mutta vanttera olemus. Kuka voisi sellaista pakkausta vastustaa? Bostoninterrieri alkoi vetää puoleensa samantyylisillä korvillaan, mutta samaan syssyyn saisikin kevyen ja siron olemuksen. Huumorilla ajateltuna mietimme haluammeko länkisäären vai rimppakintun, panssarivaunun vai urheiluauton, höyryveturin vai sähköjunan..? Hiihii, bolldogi todella kuulostaa höyryjunalta innostuessaan siinä kun terrieri jo pötkii pitkällä. Lyhyen kuonon takia molempien rotujen edustajat tosin kuorsaavat eli se ominaisuus on ja pysyy kumpaan vaan päätyykään. Bostoni on myös koira, joka osaa uida ja jota koulutetaan puhumalla, ranskaamman sarjan edustajaan nämä ominaisuudet eivät päde. Ranskalainen ei myös tämän kuonon rakenteen takia kestä kovin kuumia kelejä kun taas Jenkki kasvattajiensa mukaan tulee saunaankin mukaan. Ranskiksessa toisaalta on enemmän värivaihtoehtoja... Tyttö se ainakin on, sen olemme päättäneet, ellemme sitten päädy bostoniin, silloin poikakin käy. Hah, päätä tästä nyt sit!

Ehkä onkin aiheena tuleville hoitopaikoille varoittaa, että otamme varmasti lopulta molemmat!

Päivä kaupungilla

Tänään oli hieno päivä shoppailla kaupungilla serkun kanssa! Tyylini oli keväisen pirteä ja keltainen, kuten lempivärini. Tässä näyte kevättyylistäni

Ja erityiskatsaus kenkiin. Ihanat eikö vain?

Ostoslistaakin oli, haimme muunmuassa serkun uuteen MacBookiin ohjelmia ja minun vanhempaan bookkiini turkoosin neopreenisuojuksen. Tietokoneen kansi on alkanut liikkua arvelluttavasti, joten olen jo pitkään etsinyt koneelle tukevaa suojaa kuljetuksia varten. Tänään sitten löytyi sopiva. Vitsailin serkulleni käyneeni kyseisessä liikkeessä, ja itse asiassa kaikissa Helsingin mac-liikkeissä useamman kerran katsomassa samoja suojalaukkuja, mutta vasta tänään kun minulla oli seuraa sain ostopäätöksen tehtyä... Rahatilanteen mukaan on siis aihetta käydä välillä kaupoissa yksin, ja välillä yhdessä!

Sokerina pohjalla on sitten se Folio-pokkari, josta jo puhuinkin. Tässä herkullisen capuchinokupillisen seurassa. Aion aloittaa lukemisen heti tänä iltana, ja jos Hesarin arvostelu kirjasta pitää paikkansa en päästä sitä käsistäni ennen aamua!

Mallin rakennusta

Tänään oli sitten pienemmän - vai isomman? - laivan rakennusta vuorossa. Maalasin kansirakenteisiin ensimmäisen kerroksen kahdella eri ruskean sävyllä. Maaleja on tärkeää sekoittaa kunnolla, sillä muuten lopputuloksesta tulee vain vesivärillä sivellyn näköinen. Samoin vaaleat sävyt on syytä vetää pintaan vähintään kaksi ellei kolmekin kertaa niin lopputulos on oikeasti siisti. Näissä kuvissa maalikerroksia on vasta yksi.

Tulevina päivinä mallinrakennus jää syrjään ja maalit saa kuivahtaa kunnolla, sillä laivani jäi kundikaverini luo... Taidankin siis esitellä yhden intohimoistani, ranskalaiset Folio-sarjan pokkarit. Haen nimittäin uuden lukunautinnon Akateemisen tilauspalveluista!

Veneen kunnostusta

Olen tässä hiljan aloittanut uuden harrastuksen, laivapienoismallien rakentamisen. Työn alla on ensimmäinen muovimallini RMS Queen Elizabethista. Olen tähän mennessä maalannut sen pohjan ja kyljet sekä osan kansirakenteista. Alus näyttää tällä hetkellä tältä:

Kaikki valkoinen mustan pohjan ja punaisten korsteenien välillä on siis keskeneräistä. Mutta tästä projektista myöhemmin, olin nimittäin tänään kunnostamassa myös ihan oikeaa venettä, Buster S-mallista menijää. Aamupäivällä työmaa näytti vielä hyvin kalpealta

mutta muutamien purkkien ja melkoisen sutimisen jälkeen olimme saaneet veneeseen hienon pohjamaalin!

Työ ei tähän lopu, sillä varsinaista pintamaalia on määrä levittää kahteen otteeseen. Saa nähdä ehdinkö itse tähän työhön mukaan, koska olin tänään tämän veneen huoltotalkoissa vain extraajana. Seuraava vene aiheinnen postaus koskeekin luultavasti Kuningatarta ;)