perjantai 31. joulukuuta 2010

Uutta vuotta !

 kuva wikimedia commons

Vuoden viimeinen päivä on nyt, ja blogini ensimmäinen "vuosi" täynnä. Mietin tässä vuoden viimeisen päivän merkitystä... Töissä oli ainakin lyhyempi päivä ja ulkona paukkuu jo kivasti, ruoaksi valmistetaan hieman festiivisempää palaa ja kaveri on tulossa viettämään alkuiltaa meidän kanssa. Mietinpä myös niitä lupauksia, mitä näin uuden lehden kääntyessä on hauska tehdä. Voi luvata aloittavansa tai lopettavansa jotain mullistavaa... Aina välillä onkin tullut tehtyä uuden vuoden lupauksia. Joskus vuonna 2004 tekemääni lupausta ostaa korkokengät en ole vieläkään pitänyt, joten realismia lupauksissa selvästi tarvitaan, vaikka ne kengät aion vielkä ostaa! Eihän lupauksilla mitään aikarajaa ole? Itselle tehtynä niitä voi soveltaa miten hyvältä tuntuu. Nukkumisesta voisin tosin tänä vuonna tehdä konkreettisen ja uuden vuoden arvoisen lupauksen. Huomasin eilen duunissa, että vaikka olin viikolla joka ilta painanut pään tyynyyn jo yhdeltätoista tuntui uuden työvuoron teko raskaalta ja pää oli pyörällä jo ennen lounastaukoa. Vai lieko oppimisen vaatimaa veroa... Toinen uuden vuoden lupaus - ja projekti - olisi uuden blogin perustaminen. Olen saanut ehdotuksia alkaa pitää blogia ranskan kielellä, missä voisin kertoa Suomesta ja suomalaisista tavoista himoitsemallani kielellä. Ja kielitaitokin karttuisi sivussa. Jos en täällä saa Ranskasta kirjoitettua suomeksi, niin sitten Suomesta kirjoittaminen ranskaksi voisi toimia. Jään hautomaan näitä lupauksia ja

niiden saattelemina oikein hyvää uutta vuotta teille!

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Tapania


Saimme poikaystäväni kanssa yhteiseksi lahjaksi nämä mukit, jotka henkivät mielestäni sitä aitoa sunnuntaitunnelmaa ja rauhallista istumista aamukahvin tai -teen äärellä. Toteutan sitä juuri nyt kahvia nauttien ja pipareita syöden. Toinen kuppi on tyhjä, sillä sen omistaja ei ole vielä herännyt vaan nauttii pyhän
rauhasta punkassaan. Näiden mukien lisäksi on lahjoista mainittava suklaakonvahdit ja karkit. Postasin muutama päivä sitten kuinka olimme ostaneet makeita aaton varalle. Nyt nautittavaa onkin ihan urakalla, sillä erilaisia herkkurasioita kertyi pukin kontista itse ostettujen lisäksi yhdeksän! (Muut ihanat lahjat jätin vanhempieni luo, kiitos antajille!)

Taidankin tässä jatkaa tapanin viettoa kahvimuki toisessa ja suklaa toisessa kädessä.

torstai 23. joulukuuta 2010

Jouluksi kotiin


Tulin tänään kotiin vanhempieni luo viettämään joulua. Onneksi kyse ei ollut kuin puolen tunnin matkasta, koska siirryin autolla yhden kaupungin sisällä enkä joutunut matkustamaan junalla mihinkään pitemmälle. Tunnelma muuttui silti lämpöiseksi. Koristelimme juuri kuusen, kävimme saunassa ja pian aletaan valmistella perinteistä lohihyytelöä joulupöytään katettavaksi. Huomenna aion soittaa levarilla lapsuuden jouluälppäreitä: niitä, joissa joulupukki suukon saa ja kettu juoksee yli järven. Leppoisaa...

Kelloa ei katsella kuin kuusessa.

 Joyeux Noël...

och God Jul :)

tiistai 21. joulukuuta 2010

Polkagris

(c) Mikko
Eilen illalla pakkailin lahjoja ja vierellä pyöri neljä jaksoa Sinkku elämää. Mikä ihana ilta :) En aikanaan tajunnut katsoa mitään hittisarjoja, joten nyt on hyvä ottaa menetys kiinni, kun kaikkia uusitaan. The Cityäkin seurasin viimeisen puoli vuotta ja sitten katsoin "tästä kaikki alkoi - Laguna Beach"-jakson, ja eiköhän harmittanut, kun en aikanaan kuunnellut kaveria ja avannut tv.tä... Mutta harmitus sikseen, onpahan nyt uutta viihdykettä ja mainio joulunalusaika! Täydellisiä Naisia aloin aikanaan seurata heti, ja olen hyvin tyytyväinen ratkaisuuni. Maanantai on näin aina hyvä päivä.

Polkagris-asetelmat vanhempieni keittiöstä

Joulun odotus tiivistyy *<:)

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Piparien leivontaa

eli jouluun valmistautumista osa II. Piparit on nyt siis leivottu, tässä hieman kuvakertomusta päivästä.

 muotteja on kerääntynyt vuosien varrelta

tarkkaa asettelua niin ei tarvitse montaa kertaa kaulia samaa taikinan palaa

 pelti valmiina uuniin

ja päivän tuotos peltitoosassa.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Jouluvalmistelua

Eilen oli viimeiset pikkujoulut ja nyt on aika valmistautua joulun tuloon lahjojen paketoimisella ja ruokia hankkimalla. Vielä keskitytään noihin säilyviin niin kuin sillit, perunat ja säilykeherneet, viinit ja oluet sekä karkit ja konvehdit. Ei luulisi, että viimeisiksi mainitut olisivat kovin säilyviä, mutta herkuttelun säästäminen juuri aattoiltaan helppottaa säilyttämistä. Sitten voi syödä kerralla vaikka koko rasian, jos jaksaa! Ostin itselleni näitä Fazerin Nordic-konvehteja.


ja yhteisiksi sitten näitä herkkuja.


Taidetaan todella olla persoja makealle... Mietittiin jo, että jätetään pääruoat kinkkua mukaan lukematta vähemmälle ja keskitytään alku- ja jälkiruokiin :) Jouluruokia kun ei muutenkaan niin kauaa jaksa syödä niin parempi on keskittyä niihin, mistä oikeasti tykkää. Ja siis aattona kun saa maistella kaikki tutut maut läpi. Koristeiden ripottelu sen sijaan on jäänyt. Huomenna onneksi on vuorossa perinteinen piparienleivonta, josta jo mainitsinkin joku aika sitten. Pääsee oikeasti virittäytymään tunnelmaan. Siitä huomenna lisää...

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Lunta oksilla

Luonnon taikuutta näin talven aikaan.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Olen suomalainen

Muistan tässä hetken Kari Tapiota, tiistaina kuollutta laulajaa. En aiemmin liioin perustanut hänen musiikistaan, mutta viime vuosina hänen äänensä on alkanut kuulostaa miellyttävän pehmeältä ja kantrihenkiset kappaleensa ihan kuunneltavilta. Viime viikon torstaina, ennen laulajan kuolemaa siis, istuin bussissa ja koin kummallisen ja huvittavan hetken. Lunta satoi ja ulkona alkoi olla pimeää. Bussi puoliksi täynnä, ihmiset väsyneinä ja vakavina tuijottivat ikkunoista kukin suuntaansa. Hiljaista. Kunnes kuskin kuuntelemasta radiosta alkoi kuulua Tapion käännösiskelmä Olen suomalainen. Suupieleni alkoivat nykiä suuta hymyyn. Ei se mikään kansallismaisema ollut, mutta tuttu näky kuitenkin. Siinä istuttiin pimeässä illassa vakavina kukin ajatuksiinsa kääntyneenä. Kappaleen melankolia hiipi melkein paidan alle...

"Liian" isot rinnat

Keskiviikkona oli vuosittaisen rituaalin aika: kävimme äitini kanssa hankkimassa lisäystä alusvaatekaappeihimme. Rintaliivien hankinta oli pitkään minulle arka paikka, sillä olen aina ollut sitä mieltä, että rintani ovat aivan liian isot (nykyisin kokoni G80-H75). Ei ole auttanut, että niitä tuijotellaan muka imartelevasti, päin vastoin! Jo ala-asteella niistä sai kuulla, jolloin vaatetus vaihtuikin nopeasti löysäksi ja poikamaiseksi. Povekkaasta sivuprofiilista on vasta hiljattain tullut luonteva osa ulkonäköäni aikuistumisen ja naisellistumisen myötä. Noh, ei siinä mitään, traumansa kullakin. Aihe vaan nousi tässä mieleen, kun sattumalta juttelin parin kaverin kanssa rintsareista juuri ennen tärkeille ostoksille menoa. Ensimmäinen tuttu intoili puhelimitse kuinka hän oli löytänyt kahdellakympillä kivat ja istuvat liivit ja taivasteli kuinka jonossa edellä olleiden rouvien ostokset maksoivat 300euroa!!! Totesin siihen lakonisesti minulla olevan juuri se "kolmensadan ongelma", halvalla kun ei istuvia löydä... Seuraavana päivänä puhuin toisen frendin kanssa tulevasta traditiosta ja huokailimme yhteen ääneen miten isoja kokoja löytyy usein vain valjun beesseinä...

Onneksi voin täten kumota molemmat kavereideni kanssa jutellut väitteet - hyvät liivit eivät välttämättä maksa satasia ja muhkeillekin tehdään liivejä kaikissa sateenkaaren väreissä! On vain tiedettävä mistä etsiä ja rumat kannattimet syytä jättää kaupaan roikkumaan! Itse ostin keskiviikkona kahdet liivit: kummatkin maksoivat alle 80euroa ja kummatkin olivat muuta väriä kuin beessiä. Toiset ovat stylet mustat, toiset ruskeat trukoosilla langalla kirjailtuna. Kaukana ovat ajat kun luin Sinä&Minästä novellia, jossa tyttö häpeili riisua T-paitaansa kundikaverinsa edessä, kun päälle oli tullut puettua ne kaameimmat maksapasteijan väriset liivit. Vaikka toisaalta, suosimallani ranskalaismerkillä sekin väri on nimeltään cognac. Suhtautumisesta se on kiinni :)

torstai 9. joulukuuta 2010

Suomalaista korutaidetta

Jos ryhtyisin mesenaatiksi, olisi tukemisen kohteeni suomalaiset hopeakorujen suunnittelijat. Suomalainen korutaide on mielestäni puhdaslinjaisen kaunista ja oivaltavaa. Aidoista aineista saadaan aikaan aina uusia muotoja ja pienillä ideoilla suuria oivalluksia. Olen koruissa usein yksinkertaisen kannalla, joka istuu sekä kokeilevaan että klassiseen pukeutumiseen. Samalla hopea materiaalina on edullista, mutta ylellistä eikä aiheuta allergiaa!


Tässä siis toiset Ornamon myyjäisistä hankkimani korvakorut, Marjut Kalinin suunnittelemat lasihelmet. En ole perinteinen helmi-ihminen, joten toivon näiden läpinäkyvien pallukoiden ajavan saman asian siis sopivan joskus helminauhan kaveriksi. Taiteilijan kotisivut täällä.


Korvaläpistä puhuin joku aika sitten, ne on tilattu Asosilta. Sopivat talveen ja tähän tunnelmaan mielestäni hyvin :)

maanantai 6. joulukuuta 2010

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Juuri tussautettiin kuohuva pullo auki ja nautittiin graavilohta alkupalaksi. Uunissa pääruoaksi kypsyy valkosipuliperunoita ja foliossa vetäytyy possupaisti. Linnan kättelyyn on tarkoitus ajastaa kahvia ja suklaata. Tuo juoma on todella makeaa ja maku lähimpänä Pommacia, oiva vaihtoehto autollisille, vaikka hinnan puolesta tietää nauttivansa harvinaista herkkua (13e/750ml). Tänään on kuitenkin hetki nautinnolle ja rauhalliselle juhlalle, skål!

Kohta nostetaan noi kynttilät ikkunalle ja kurkitaan montako paria naapurien ikkunoille ilmestyy.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Keskuskatu


Stadissa oli vähemmän ihmisiä kuin voisi ajatella, varmaan huominen pyhä vaikuttaa asiaan. Stockalla ja Akateemisessa käytiin, ja ihailtiin tätä Keskuskadun jouluvalaistusta.

Lahjojen hankintaan

Jaa-a. Tänään pitäisi lähteä siipan ja anoppiehdokkaan kanssa kaupungille lahjoja ja digiboxia hankkimaan, saapa nähdä kuinka paljon siellä on näin pyhän aattona ihmisiä. Stockan herkusta olisi myös tarkoitus hankkia huomiseksi hieman herkkuja kuten leivonnaisia ja Kuohuvaa kuusenkerkkää, suomalaista alkoholitonta juhlajuomaa. Joululahjat olen onneksi suht hyvin saanut hankittua ja iloitsinkin joku päivä sitten, että on tänä jouluna linjat pukille kunnossa, kun lahjojen keksiminen on näin helppoa. Vielä jotain pientä kummipojalle, kundikaverille ja isälle sekä hieman isompaa äidille, ja siinä on se urakka paketissa. Nettikauppa on pelastanut paljolta!

Askareista edellä ovat vielä korttien lähetys ja piparien paisto. Viimevuotinen, ja samalla oma ikuinen traditioni saa luvan taas toistua. Menemme siis minun vanhempieni luo leipomaan nisset äidin tekemästä taikinasta. Valmistaikinaahan ei mun joulupipareissa näy! Hyvä sanoa näin, kun ei tarvitse osallistua taikinan keittelyyn, mutta oma taikina on ehdottomasti paras taikina. Valmista suostun käyttämään vain kun kokeilen töissä kuultua piparikierteiden reseptiä. Siinä murotaikanaa ja piparitaikinaa kaulitaan yhtä suuriksi levyiksi, jotka asetetaan sitten päällekäin ja rullataan kääretortun tavoin. Rullasta leikataan kiekkoja, jotka paistetaan. Mmmm.... Nekin on vielä kokeiltavina ennen aaton koittamista!

Rauhaisaa joulun odotusta!

lauantai 4. joulukuuta 2010

Joulua odotellessa

Laitettiin juuri jouluvalot ikkunaan ja muutenkin alettiin koristaa kundikaverin kotia - missä yhdessä enin aika vietetään - joulukuntoon. Likaa ei vielä viitsi koristella, mutta tunnelmaa pimeyteen kyllä kaipaa. Tänään tarjosimme täällä myös poikaystävän vanhemmille päivällistä. Listalla oli riisiä ja currykastikatte, mistä oli puhetta joku aika sitten. Molemmat vieraat aloittivat vajaalla lautasella, mutta hakivat onneksi pian lisää. Merimiesruoka on nyt heillekin esitelty.

Eilen taas oli ne Oramon myyjäiset, jotka jatkuvat vielä huomisen. Tavoitteenani oli ostaa hopeiset korvakorut, joihin olen aivan heikkona. Onnekseni löysin kahdet maneet korut, tässä kuvia toisista. Korujen mukana tulleen käyntikortin mukaan korutaiteilija on Juhani Heikkilä, kotisivut täällä.

(c) cc

Nyt joogaamaan..

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

BB-finaali + illallinen

Se on taas tältä vuodelta ohi ja hyvä tyyppi voitti! Oli jännä seurata kilpailijoiden reaktiotia yksi toisensa jälkeen poistuessa talosta ja viimeisimpänä voittajan kajahtaessa ilmoille. Jos ei olis huomenna duunia, olisin varmaan Amarillossa pitämässä hauskaa heidän kanssaan... Finaaliin kuului tietty myös finaali-illallinen. Menimme vanhempieni luokse ja meille tarjoiltiin maukas menu! Alkupalana munia reekkojen kera. Hyä resepti löytyi muutama vuosi sitten jostain naisten lehdestä, siinä muussatut keltuaiset kehoitettiin sekoittamaan majoneesiin ja vasta sen jälkeen täyttämään valkuaisen puolikkaat syntyneellä tahnalla. Ja siihen päälle reekkoja, tilliä ja limemehua. A vot! Pääruoaksi sitten kanaa vihanneksilla ja jälkiruokana ihana malja, jossa oli

vaniljajäätelöä, vadelmia ja mustikoita ja munalikööriä kastikkeeksi... Mmmm :)

lauantai 27. marraskuuta 2010

Toinen relax-lauantai

Onpa taas hiljainen lauantai. Nukuttiin melkein yhteen ja aamupalalle lämmitettiin croissantteja ja hörpittiin kahvia. Kun mihinkään ei ole kiire, ah siitä on ihanaa nauttia! Vaikkei viikolla ihmeempää tapahdukaan kuin töissä käyntiä ja satunnaista kaverien tapailua, ovat viikonloput timantteja. Liekö syynä talven hämäryys vai lievä mielenkiinnon lasku työtehtäviä kohtaan, lepoa tarvitsee.

Jotain viikolla kuitenkin hommailin... Keskiviikkona muunmuassa istuin himassa kiroten netin puutetta ja yllätin loppuillasta itseni kuuntelemasta radion keskusteluohjelmaa ja ompelemasta nappeja takkiin! Hyvä, ettei ollut kudin kädessä, se olisi jo ollut... Vaikka kohta sekin käsistä löytyy, pipo ja kaulaliina kun pitäisi itselle väsätä. Kauppojen valikoimasta tuntuu löytyvän vain superkalliita (100 euron pipoja) tai neonvärisiä kasari tyylitelmiä, muut ovat mielenkiinnottomia. Olen jo etsinyt sopivia ohjeita netistä, jotta saisin kerralla väsättyä silmää miellyttävät lämmikkeet. Ja sen verran paljastan, että niiden väri tulle ehdottomasti olemaan keltainen.


Nyt voisi olla päiväkahvin ja ensimmäisten joulutorrujen aika. Kuunnellan parhaillaan A-HA:ta ja mietitään kuka mahtaa huomenna voittaa BB:n finaalin. Itselläni ei ole yhtä ainoaa suosikkia, kaikki neljä finalistia voisivat puolestani voittaa. Mutta sen näkee huomenna. Mennään jänäämään kisaa vanhempieni luo - sillä jos minulta puuttuu tietokone, kundikaverilta puuttuu digiboxi. Hänellä on jo kaksi boxia hajonnut tämän vuoden aikana, nykytekniikan kestävyys ei selvästi ole mitään huippua enää!

Eikun nauttimaan!

tiistai 23. marraskuuta 2010

Spårassa jälleen

Viimeksi ratikassa istuessani aloin tuijottaa sen ikkunnoita. Matkan ainoa hauskuus on usein ohi vilahtelevat maisemat, ainakin jos kirja on unohtunut kotiin. Aikani tuijoteltuani hogasin, että ikkunoita voi pitää kameran etsiminä. Istuessaan rauhassa liikkumatta selkä ikkunaa vasten saa hyvän etäisyyden vastapäisiin ikkunoihin ja ikkunan rajaamaan näkymään. Kuva muuttuu, ja kun katsoo viistosti ylöspäin ulos ikkunoista, on rajautuva maisema sopivan abstrakti: puiden latvoja, taivasta, pilviä ja kattoja, rakennusten seinää, sähköjohtoja... Voi vain istua ja nauttia esityksestä, kaupunkikuvasta. Kaunilla ilmalla sininen taivas antaa puhtaimman pohjan nautinnolle

Kuva ei liity aiheeseen, piristykseksi vain :)

Hitsi kun elämässäkin voisi istua ja katsella uusia kuvakulmia perinteiseen menoonsa! Hakea eri näköaloja ja astua sitten spårasta oikealla pysäkillä...

lauantai 20. marraskuuta 2010

Relax-lauantai

Tämä aamu alkoi vielä joululahjojen etsinnällä. Kahlasin kahdeksan nettikauppaa läpi ja pohdin hyviä ideoita. Ulkomailta saisi kaikkia jänniä juttuja, mutta hinnat ovat välillä harmittavan korkeita. Jos vaikka avaimenperästä saa maksaa 50euroa, menee se täysin käsityskykyni yli. Tarpeeksi selailtuani iski sitten perinteinen: aloin valita tuotteita itselleni. Pikainen vilkaisu nettipankkiin kuitenkin todisti, että nyt ei olisi paras aika hankkia mitään ylimääräistä vaatekaappiin. Hankinhan juuri viime viikolla Asosilta korvaläpät - jotka muuten pitäisi tänne kuvata! Kunnollinen välikausitakki olisi seuraavana listalla, sekin mahdollisesti melkoinen investointi.

Tyydynkin nyt pelaamaan vapaakenttää (vanhempien pc tässä sylissä hyrisee) ja kuuntelemaan Kate Ryania Youtubesta. Rentouttavaa lauantaita sohvalla varsinaisesti tekemättä mitään, aaaah...

Kate Ryan - Only if I

perjantai 19. marraskuuta 2010

Noël

Nyt alkaa joulun odotus. Monet kaupungit ja kylät avaavat tänä viikonloppuna joulukatunsa ja kaupat -ikkunansa, minä avaan tämän blogin kautta oman jouluni. Tervemenoa tunnelmaan :)

kuva: Wikipedia

Joulun avaukseen kuuluu tietty lasillinen glögiä ja hieman jouluostoksia. Tänä vuonna sen stressin vähennys alkoi onnistuneesti jo näin hyvissä ajoin, nettikaupoissa se on niin iisiä! Partiolaisten joulukalenteri odottaa myös joulukuun alkua. Lapsuuden fiilistä sitä yrittää aina kiihkeämmin tavoitella. Silloin joulu oli aitoa odottamista ja täyttä tunnelmaa, ja huoletonta nauttimista. Koulun joulukirkko ja pitkä loma! Eiköhän siis olisi aika kehittää uusia traditioita... Joulumyyjäisistä voisi olla mukava aloittaa, ja joululauluja haluan laulamaan.

Lisäys eiliseen

Muistin aamulla, että pohdin vanhenemista jo täyttäessäni kaksikymmentä. Tässä itselleni kirjoittama runo:

Kun CC kaksikymmentä täyttää, 
hän jo niin vanhalta näyttää.
Tukka harmaantuu silmissä,
puhe sammaltaa kuin huonolaatuisessa filmissä.


Lääkettä vaivaan ei löydy.
Täytyy vaan kestää,
ja miettiä mistä ei enää hyödy.

torstai 18. marraskuuta 2010

"Pian" kolmikymppiset


Olen 28-vuotias, melkein 29. Siis pian kolmekymmentä!!! Olen pohtinut 30-kriisiä viimeisen vuoden aikana ja pitänyt ilmiötä turhana juttuna. Nyt tiedän sen olevan hyvin todellinen, eikä niinkään turha. Itselläni se puhkesi kukkansa läheisen ystävän ilmoitettua olevansa raskaana. Lauoin hänelle varmaan kaikkea tyhmää tsemppi-toivotusten ja halausten lomassa niin olin puulla päähän lyöty. Enkä suinkaan puulla päähän lyöty itse raskauden takia vaan siitä syystä, että se nyt se sitten tapahtui! Ensimmäinen läheinen ystäväni on perustamassa perhettä. Minut moinen sai huomaamaan ajan kulumisen ja pohtimaan omaa elämääni. Mitä sitä haluaa ennen aloilleen asettumista? Lasten hankinta nimittäin tuntuu nyt yhtä kaukaiselta kuin , se tehdään todella silloin kun on halu asettua aloilleen. Minulla on vielä halu revetä moneen paikkaan ja olla vaikka ihan yksin pari iltaa putkeen.

Mihin luulen sitten 30-kriisistä olevan hyötyä? Pidän yleensä pohtimisesta ja tällainen paniikki synnyttää yleensä jotain hyviä pohdintoja ja ratkaisuja. Päätin muunmuassa, että rohkeutta on kasvatettava ja päämääriä selkeytettävä. Tiedän intohimoni ja tiedän nyt haluavani tavoitella sitä. Olen jo alkanut ottaa selvää työnantajista, jotka lähettävät työntekijöitään Ranskaan ja Belgiaan... Kriisistä on kyllä ollut sekin johtuma, että olen alkanut selkeyttää vaatekappiani ja hillityt värit ovat alkaneet hivellä silmää.

Aikuisuutta, hyvässä ja mielenkiitoisessa, kohden matka eittämättä tässä käy...

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Mennyt viikko

Ei tämä koneettomuus oikein sovi blogin pitäjälle. Koneen ääressä saattaa olla juuri silloin, kun ei ole ihmeempää kerrottavaa ja yhteydettömässä tilassa juuri kun tekstiä syntyisi.Onneksi nyt koneen ääreen istuessa on sentään parin viikonlopun menot kerrottavina.

(c) Mikko
Viime lauantaina eli pyhäinpäivänä oli meripelastusalusten alusparaati ikuisen tulen eli merenkulkijoiden muistomerkin ohi Kaivarissa, jonka jälkeen oli vielä alusesittely Kauppahallin takana Viron altaassa. Vein äitini tutustumaan kundikaverini harrastukseen ja itsekin nautin välittömästä ja merellisestä tunnelmasta.

 (c) Mikko
Sunnuntaina alusteema jatkui, kun pääsimme tutustumaan Aurajoessa nykyisin majailevaan vanhaan matkustajalaiva m/s Boreen. Alus on ennen liikennöinyt muunmuassa Kristina Cruisesin väreissä sekä aiemmin Turun ja Tukholman väliä. Se oli aikanaan viimeinen Suomen ja Ruotsin välillä liikennöinyt höyrylaiva. Nyt laivaa ollaan remontoimassa hotelliksi ja ravintolaksi vanhaan kotisatamaansa Turkuun.

Kulunut viikko sujui melko mallikkaasti ja tänä viikonloppuna kunnostauduimme kaverien ja sukulaisten tapaamisten merkeissä. Aina sen huomaa, kun viitsii jotain järjestää kuinka kivaa jengiä on nähdä ja kuinka ruoan tai siivouksen eteen nähty vaiva tulee monikertaisena takaisin, kun saa istua iltaa tuttujen seurassa. Eilen olimme syömässä tortilloja kaveripariskunnan luona ja tänään kestitsimme isänpäivän kunniaksi isääni intialaisella illallisella. Tulevalla viikolla taidan alkaa jo miettiä joulua ja lahjoja. Töissä on meidän työtila jo sisustettu ihan tulevan juhlan tunnelmaan, joten fiiliksen heräämiseltä ei ole voinut välttyä. Kohta se on täällä, joulu... Samoin kohta on täällä myös Ornamon joulumyyjäiset, mikä on aivan ihana paikka tutustua suomalaiseen designiin! Paikalla ovat taiteilijat ja suunnittelijat itse myymässä tuotteitaan. Minä suuntaan tapahtumaan etsimään jotain makeita korvakoruja.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Perjantai-iltaan

Prismasta löytyi sopivaa viihdettä perjantai-iltaan iltaan..

Mukavaa viikonloppua!

torstai 4. marraskuuta 2010

Täällä tuoksuu...

 
Käytiin juuri viikottaisella saunavuorolla, ja saatiin ensi töiksemme häätää ilmaisia löylyjä kaivanneet naapurimme pois ennen lauteille kipuamista. Saunahuoneessa tosin odotti ikävä yllätys. Hirveä haju leijui aivan kuin kiukaalla olisi paistettu kalaa tai löylyhuoneessa poltettu Mahorkaa. Mielihän siinä musteni, mutta avun tarjosi lopulta suihku ja suihkugeelin ihanaiset persikan aromit. Siitä aloimme miettiä tuoksujen ja hajujen merkitystä. Konkreettiseksi esimerkiksi nousi R-kioskin konsepti, sillä aina astuessaan R-kioskiin on vastassa sama karkin ja  yhdistelmä. Eikä väliä onko kioski uusi vai vanha, tismalleen sama tuttu tuoksu tervehtii aina viimeistään kynnyksellä. Oletteko huomanneet? Eivätkä he edes myy irtokarkkeja, joten onko kyseessä brändätty hajukoodi vai outo sattumankauppa?

Monet muistot myös kiinnittyvät hajuihin. Nuoret ranskalaiset kimmat muunmuassa tuoksuvat ihan tietylle hajuvedelle/hiustenhoitotuotteelle/voiteella tms, jonka haluaisin itsellenikin hankkia. Täytynee pysäyttää seuraava nuori ranskalaisturisti, kun sellainen vastaan kävelee. Tai laivalle kun kävelee, puskee sieraimiin matkan tunnelma ja korvissa alkaa automaattisesti soida "a man and a woman". Itselläni eri hajuvedet liittyvät myös eri ikäkausiin tai ihmisiin. Usein käy myös niin, että ulkona tuntuu tutun tuoksun ja alkaa vaivihkaa hymyilyttää. Näitä arjen pieniä, mukavia hetkiä...

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Ma, ti, ke

Nykyajan klassinen ongelma on minullekin konkretisoitunut tietokoneen rikkouduttua. Koneen mukana menivät sähköpostit osoitteineen, netin rakkaat ja vaalitut kirjanmerkit ja tietenkin se nykyajan suurin harmi, yhteys internettiin. Ihmiset on ohjattu nettiin joka luukulta, ja koska tämä netittömyyteni ei ole täysin omaa valintaa, ketuttaa se hieman normaalia enemmän. Olenkin seurannut ketutukseni kehittymistä näiden kolmen päivän ajan.

Maanantai ei vielä tehnyt tiukkaa. Olin käynyt edellisenä päivänä sähköpostissa ja facebookissa. Oli siis kiva tulla kotiin ja alkaa lukea lehtiä sen sijaan, että olisin istunut koneen ääreen koko illaksi niin kuin normaalisti teen. Ja olihan illalla lenkki ja tv:stä tuli ohjelmaa.

Tunnelmaa maanantailta.

 Tiistaille olin varannut joogatunnin ja lähtö oli jälleen keveä, kun ei ollut mitään kesken tai "auki". Aamu ehkä tuntui hieman oudolta, kun piti kuunnella monimutkaista ranskan kielistä väittelyä erilaisista sosio-poliittisista aiheista kuten Ingrid Betancourtista tai Ranskan nykyisestä sosiaalipolitiikan tilanteesta netti-Hesarin sijaan. 

Tämän herran kanssa vietin kolme aamua.

Tänään keskiviikkona pääsin sitten nettiin jälleen ja oli kyllä jo alkanut olla mokomaa ikävä! Postiluukusta oli tippunut erinäisiä selvitettäviä asioita ja laskuja, enkä todella olisi viitsinyt lähteä Tennariin hakemaan leffa-aikatauluja tai soittavani eläkevakuutusyhtiöön työeläkeotteesta... Olisiko kellään siis ehdotusta tulevasta koneesta kun Windowsia en tue, Mac tuntuu nyt lähinnä kirosanalta ja Linuxissa taitaa humanistille olla liian monta bittistä muuttujaa?

lauantai 30. lokakuuta 2010

Elämä ja intohimo

Eilen pikkujouluissa aloimme vahingossa puhua työkaverin kanssa elämästä ja intihimosta. Juttu alkoi hyvästä kappaleesta, hän kertoi oleensa aikanaan dj:nä muutamia vuosia ja tuntevansa edelleen intohimoa musiikkia kohtaan, tuntevansa musiikin olevan se asia, joka herättää sisimmässä ihan omanlaisensa tunteen, intohimon. Hänen nykyinen ammattinsa ei liity musiikkiin mitenkään.

Kerroin hänelle vastavuoroisesti tajuavani hyvin mistä hän puhui, itse olen löytänyt vastaavanlaisen intohimon, ranskan kielen. Muistan, kun kirjoitusten jälkeen pohdin unelma-ammattia ja pää löi tyhjää. Ei ollut vielä mitään mikä olisi saanut suun hymyyn ja pakottanut lukemaan pääsykokeisiin. Vietinkin kolme välivuotta intohimoa etsien ja tajusin lopulta tykkääväni kahdesta asiasta, kelloista ja ranskan kielestä. Pyrin Tapiolan kelloseppäkouluun sekä yliopistoon lukemaan ranskalaista filologiaa. Pääsykokeet meni ja kesän lopulla minulla oli sylissäni hyvin, hyvin kuuma peruna. Olin päässyt molempiin kouluihin. Pyrkimään lähtiessäni nämä kaksi asiaa olivat samalla viivalla, mutta nyt tämä ei enää kävisi päinsä, oli valittava toinen. Päätettävä kumpi olisi tulevaisuuteni. Muistan edelleen elävästi silloin hautausmaalla kesäytöissä oleessani pohtineeni valintaa haravoidessani hiekkakäytävää. Ainoa vaihtoehto tuntui olevan, että sydän tekisi päätöksen puolestani. Kehitin ajatusleikin, jossa päätin ensin perua yliopistopaikkani, mennä kelloseppäkouluun ja valmistua mikromekaanikoksi. Ajatus tuntui ihan ok:lta, muttei kuitenkaan täydellisen hyvältä. Sitten vaihdoin päätöksen niin, että kellokoulu saisi jäädä ja menisin kielioppiin. Fiilis oli silloin hyvä, rauhallinen ja tuntui oikealta. Jatkoin "harjoitusta" muutaman kerran ennen lopullisen päätöksen tekoa ja päädyin onnekseni seuraamaan vahvempaa fiilistä sillä vielä nytkin tiedän sydämeni tehneen minulle oikean ratkaisun. Löysin intohimoni. Vaikka en ole käyttänyt kieltä tai tutkintoani suoraan työelämässä, tiedän silti löytäneeni kutsumukseni ja erittäin rakkaan harrastuksen.


Moni pohtii opiskelupaikkaa etsiessään, mikä olisi oma unelma-ammatti, ja yllättävän monet pohtivat sitä vielä hyvin myöhäänkin. Toisilla intohimo on löytynyt harrastuksen kautta eikä mahdollisesti sovellu ammatiksi asti. Muutamat varmasti hautaavat kustumuksensa yleisen paineen alla, tai tavoittelevat muuta kuin mielihyvää ja kutsumuksensa toteumista. Kuinka vapauttavaa ja rikastuttava kuitenkin on, kun on sen oman juttunsa löytänyt, kuinka haikeaa on, kun sitä ei saa toteuttaa ja kuinka huimalta tuntuu, kun sitä jo miettiikin! Onnekkaita ne, jotka toteuttavat ja vielä tajuavat toteuttavansa, elävänsä unelmaansa... Ja voi niitä, jotka elävät valtaväestön tai vaikka vanhempiensa unelmaa itse siitä nauttimatta!

torstai 28. lokakuuta 2010

Sukkahousukeli

Kyllä se nyt alkaa olla sukkahousukelin aika... Paksut sukkikset hameen kanssa tai lämpotilan aamulla hipoessa nollaa voi vetää ohuemmat versiot housujen alle. Tumman hameen kanssa sukkahousut on myös mitä parhain mahdollisuus vaihtaa asun meininkiä hillityksi tai värikkääksi. Tänään olin siis töissä farkkuhameessa ja jalassa nämä raidalliset sukkikset. Kahdelta ihmiseltä tuli palautetta, että olin valinnut oikeat ilopillerit jalkaani. Punaisen villatakin ja vihreän kellon kanssa yhdistelmä oli kieltämättä piristävä.


Yleisemmin aloin sukkahousuasiaa miettiä etsiessäni polvisukkia huomisiin pikkujouluihin ja isoksi harmiskeni tajusin, etten ollut muistanut ostaa rikkoutuneiden tilalle yksiäkään uusia... Valitettavan tyypillistä. Heti alkuviikosta aionkin marssia kauppaan ja täydentää varastoa useammalla parilla, ja kokemuksesta viisastuneena aion sallia itselleni pienen luksuskokeilun. Ostan tällä kertaa pelkästään Wolfordin sukkia! Ne ovat toivottavasti maineensa arvoisia. Tiesittekö muuten, että yhteen pariin sukkahousuja tarvitaan 9 kilometriä lankaa? Onhan siinä jo jotain mistä maksaa.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Kuumaan kylpyyn

kun pääsis. Viilenevät ja pimenevät syysillat on perinteisesti olleet ihania kylpyhetkiä. Olen tankannut kylvyssä moniin kokeisiin, selannut naistenlehtiä tai vaan laittanut valot pois ja nauttinut lämpimästä tunnelmasta, parantanut ehkä päänsärkyä tai pahaa mieltä. Pienenä muistan runoilleeni kylvyssä hyvinkin tuotteliaasti.

Tyylini kylpeä on aavistuksen masokistinen, en nimittäin tykkää laskea kylpyä niin sanotusti valmiiksi vaan mukavinta on mennä ammeen pohjalle makamaan ja nousta ylös sitä mukaa kun hiljaa valuva vesi täyttää paljua. Kun kylpy sitten on valmis, on minun aikani nousta ylös ja ottaa suihku. En kestä jäädä kuumaan veteen hikoilemaan. Mutta nautti sen miten tahansa, on se kyllä niin rentouttava juttu! Harmittaa hieman, kun vanhemmat luopuivat omastaan ja hankkivat "käytännöllisen" ja "stylen" suihkuoven. Tassuamme sen olla pitää! Amme on hidasta nautintoa parhaimmillaan... Kynttilöitä ja hiljaista musiikkia vaikka vielä tunnelmaa vahvistamaan. Kylpyvaahtoa tai muuta mietoa hajustetta veteen. Voi kuinka tunnen jo olevani siellä...


Tämä ankka on wikipediasta, oma kuva jää nyt lisäämättä konerikon takia.

lauantai 23. lokakuuta 2010

Makuja matkoilla

Hoitokoira lähti tänään jo kotiinsa, joten tämä ilta ollaan taas ihan kaksin kundikaverin kanssa. Koiran omistaja oli lomailemassa Maderialla ja tuliainen sai muistelemaan minkä kaikkien makujen perässä ulkomailla juoksen. Ja nimenomaan juoksen. Tuliaispussista paljastui herkullista hunajakakkua ja pieni pullo madeira-viiniä.

Mmmm... Kirkastavat taatusti ääntä ja parantavat oloa.

Aiemmin tällä viikolla sain maistella lähi-idän makuja, lasit ovat suoraan Jordaniasta eikä tunnelma hävinnyt aidolle!
Laseissa jännää lakritsiteetä, vadilla kookospalloja.

Omilla matkoilla on tapana aina maistaa kaikkea mielenkiintoista ja hyvännäköistä. Vakiosuosikkeja ovat macaronit ja pain au chocolat Ranskassa, kookosraketit ja mutakakku Ruotsissa, enkan suosittelemat viinerit Tanskassa ja ehdottomasti Niederregger marsibaani Saksassa. Englannissa on saatava skonsseja ja Belgiassa frittejä, iso annos ja majoneesia päälle... Ja suklaata, ja oluita on juotava. Niin no, ranskalaista patonkia tai croissantteja ei kans mikään voita, kuten ei kukaan osaa tehdä makkaraa kuin saksalainen. Italialaista ruokaa olisi seuraavaksi päästävä maistamaan paikan päällä. Parmankinkkua, parmesania, pastaa... Tai härkää Brasiliaan tai Tikka Masalaa Intiaan. Ah, onhan näitä!

perjantai 22. lokakuuta 2010

Päiväkävelyllä lumisateessa

Astridin kyydissä

Huoltokatkon takia jäi viime viikonlopun purjehdusretki raportoimatta, joten tässä hieman syksyisiä tunnelmia mereltä.


Suomen nuorisopurjehtijoiden syysretki suuntautui tällä kertaa kaljaasi Astridin kannella Espoon edustalle heikko tuulisille reiteille. Lähdimme lauantaina puolen päivän aikaan Halkolaiturista kohti Espoon saaristoa ja matka taittui noin 2,5 solmun verkkaisella nopeudella. Kannella nautittiin auringosta ja purjeiden nostosta.


Astrid on aikanaan ollut kuljettamassa muunmuassa puulasteja, joten sen meno oli vakaata ja keveää huonoista tuulista huolimatta. Kannelta löytyi myös köysiä triplasti nykyveneisiin verrattuna, mutta kummasti kaikkien tarkoitus kävi viikonlopun aikana selväksi. Kannen alta löytyi myös aiheeseen sopivaa sisustusta.


Espoon saaristossa olevaan Stora Herröhön rantauduttuamme sai laivasta muutaman mukavan koko kuvan.


Tästä linkistä pääsee tutustumaan laivan historiaan.